Viime syksy oli raskas. Vastuu kasvoi töissä, mikä oli todella hieno juttu, mutta toi mukanaan uusia haasteita, joista osa tuli minulle vähän yllätyksenä. Myös kotona meillä oli omat haasteemme. Pidin kiinni aikataulusta, että sain kaiken tehtyä. Työt, treenit, parisuhteen, levon, oman ajan jne. Syksy meni aikalailla elämää suorittaessa. Jouluna ja uutena vuotena sain pienen hengähdystauon ja uutta energiaa alku vuoteen. Lähdin selkeällä suunnitelmalla tähän vuoteen. Kalenteri parhaana kaverinani. Vielä tarkempaa aikataulutusta kuin syksyllä. Suorittaminen jatkui täydellä teholla.
Sitten elämä näytti minulle että "hähää, mua sä et voikaan hallita". Tulin kipeäksi. Järjellä ajateltuna aika pikku juttu, mutta minun suunnitelmani ja aikatauluni alkoivat siitä syystä pettämään ja pahasti. Tuli pelko, että jos vähänkin isompi vastoinkäyminen tulee töissä tai kotona, hajoan pienen pieniksi palasiksi. Tuo pelko herätti minut siihen, että kaikki ei ole nyt ihan kunnossa. Sitten romahdin.
Oli tauon paikka. Kiitos, että olen saanut sen pitää. <3
<3: Heidi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti